5.2.2012
Talvimuotia -30 asteen pakkasessa.
2.1.2012
Westinpökkelöt ovat aloittaneet trendikkään downshiftaamisen ja siirtyneet maaseudulle Puolen Hehtaarin Metsän vartijoiksi. Uutta kotia on asuttu jo kaksi kuukautta ja alkuhämmennyksen jälkeen pojat ovat viihtyneet hyvin. Muuton jälkeen asfaltti- ja hihnalenkit ovat vaihtuneet metsässä samoiluun, ja illat vietetään pihaa vartioiden ja takan edessä köllien. Arttu vaatii aina takan sytytyksen jälkeen oman petinsä siirtämistä tulen loimuun, jossa se viihtyy läkähtymiseen asti.
Entiset citykoirat ovat ottaneet elämänmuutoksen tosissaan ja ryhtyneet oikeiksi terriereiksi. Marraskuussa saimme kutsumattomia vieraita, kun mukavuudenhaluinen metsähiiri yritti majoittua taloomme. Ensimmäinen siimahäntä saatettiin hulvattoman jahtauksen päätteeksi takaisin vapauteen, mutta toinen tapaus kohtasi loppunsa kirjastohuoneessa Torstin hampaissa. Sen jälkeen Torsti on saalistanut yhden hiiren metsässä - ja antanut sen solidaarisesti Artun syötäväksi - ja toisen etupihalla. Yhtä jyrsijää on jahdattu takapihalla, mutta se on toistaiseksi päässyt pakenemaan. Paikallisessa apteekissa aletaan kai kohta kiinnittää huomiota matokuurien kulutukseemme.
17.4.2011
Tämän kevään kurakeleistä on onneksi jo selvitty, mutta maaliskuussa laumanjohtajalta meni kuratassujen suhteen kuppi nurin. Vaikka on vannottu, ettei tähän talouteen hankita koirille vaatteita (talvitakkeja lukuunottamatta), saivat pojat kurahaalarit. Helpotti ahdistusta kummasti, kun pestävänä oli enää varpaat aiemman kokovartalopesun sijaan. Ensimmäiset pukeutumisyritykset saivat tietysti hien pintaan kaikille osapuolille; kun yhden tassun sai kunnialla oikeasta aukosta läpi, seuraava käpälä oli jo väärässä paikassa. Lopulta päästiin pihalle harjoittelemaan kävelyä uudelleen, sillä koirathan luulivat saaneensa neliraajahalvauksen puvun myötä. Portaatkin yritettiin kulkea kahdella tassulla. Kyllähän se kävely lopulta sujui, eivätkä tyylikkäät Hurtan haalarit saaneet kai koirissa aikaan hirvittävää häpeääkään. Vastaantulijoissa ne sen sijaan aiheuttivat hymynkaretta ja hilpeitä kommentteja.
Huhtikuussa pojat pääsivät kokeilemaan hotellielämää pitkästä aikaa. Ensin koirat viettivät cityelämää Jyväskylässä (Sokoshotellille kiitos koirien tervetulopaketista!), missä lenkkeilimme Harjulla ja pojat saivat nauttia ihailevista katseista. Sieltä jatkoimme vielä Helsinkiin ja lenkit vaihtuivat Töölönlahdelle. Ainoa sekä laumanjohtajille että koirille sopiva hotelli riittävän lähellä keskustaa on Töölönlahden edustalla, joten aamu- ja iltalenkit saadaan hoidettua hyvin. Arttu ei ollenkaan pidä meluisista kaupungeista, eivätkä kaupunkikävelyt autojen ja ratikoiden seassa ole sille lainkaan mieleen. Myös Helsingissä pojat saivat huomiota osakseen ja pääsivät jopa poseeraamaan amerikkalaisten turistien lomakuviin.
26.2.2011
Poikia on alettu jo totuttaa Uuteen Kotiin muuttoon; kumpikin sai oman, lattialaattoihin sointuvan sängyn. Ne on tarkoitus laittaa olohuoneeseen ikkunoiden eteen, jolloin pojat voivat makuultaan seurata rantametsikön tapahtumia. Tähän asti kovimmassa käytössä on ollut Arttu-pennulle ostettu punainen sänky ruudullisella patjalla, jossa molemmat koirat ovat viihtyneet (ei samaan aikaan!). Nyt se alkaa kuitenkin olla todella kulahtanut ja päätyy siis pois edustustiloista :)
Helmikuun järkyttävien pakkasten väistyttyä olemme päässeet tekemään hiihtolenkkejä jäälle. Tunnin lenkin aikana ehdimme kiertää lähiniemen ja pari saarta, matkaakin tulee mukavasti. Artusta on suunnattoman hauskaa valita jäällä oma latu tai polku ja yrittää ehtiä polkujen yhtymäkohtaan ennen muita. Välillä pitää tietysti vilkuilla ja varmistaa, että kaikki ovat huomanneet kujeilun.
Maaliskuussa aloitamme Torstin kanssa BARF-kokeilun eli siirrymme syöttämään pelkkää raakaa ruokaa, käytännössä siis lihaisia luita ja soseutettuja vihanneksia. Olemme jo kokeilleet raakojen kanansiipien syöttämistä kädestä, ja kaikki Tuurin tuntevat tietänevät miten siinä oli käydä. Kelpasi siis todellakin! Toivon mukaan iho-oireet helpottuvat siitepölyistä huolimatta ja hampaatkin pysyvät kunnossa. Raportoimme edistymisestä kokeilun alettua.
22.1.2011
Aivan aluksi pojat haluavat toivottaa sivuilleen tervetulleeksi toisenkin ihmis-isomummon! Moi Anjis!
Keskitalven myötä metsälenkit ovat vaihtuneet jäälle ja pyöräteille. Omasta pihasta pääsemme jääladulle, ja pojat ovatkin innokkaasti juosseet suksilla kulkevan laumanjohtajan perässä. Ladulla kulkee ainakin yksi koira poikien lisäksi, joten juoksentelun lomassa on nuuhkittu lajitoverin ja joidenkin metsäneläinten jälkiä. Tällä haavaa tosin jäällä kulkemista haittaa paksu puuterikerros ja sen alla oleva vesi. Keväämmällä tilanne helpottanee, kunhan saisimme kunnollisen hankiaisen.
Artun lenkkeilymotivaatio on tilapäisesti hieman kateissa, tai sitten herralla on vain poikkeuksellisen hitaasti käynnistyvä koneisto. Aamulenkit tyssäävät parinkymmenen metrin päähän, jolloin Arttu päättää lähteä takaisin sisälle. Iltapäivisin se kyllä lähtee innoissaan kävelylle. Niinpä olemmekin käyneet Torstin kanssa aamulenkeillä kahdestaan ja sen jälkeen ottaneet Artun pihaleikkeihin mukaan. Myös Arttu on saanut yksityislenkkejä, esimerkiksi tänä aamuna se oli viilettänyt korviaan myöten hangessa päästyään rakennukselle isännän apupojaksi.
Tuuri on lisäksi päässyt purkamaan energiaansa juoksulenkeillä potkukelkan vierellä. Aluksi moinen kapistus sai aikaan hirveän räksytyksen ja vouhkaamisen (Torstihan haukkuu aina myös kauden ensimmäiset hiihtäjät, rullaluistelijat, potkukelkkailijat ja muut oudosti liikkuvat ihmiset). Kun tutustumisesta selvittiin, on Torsti oppinut juoksemaan rinnalla. Välillä sille tosin iskee saalistusvietti ja se haluaisi napata kelkasta kiinni. En suosittele, sillä märkä kieli yhdistettynä rautaiseen kelkan keulaan... No, kaikkihan tietävät mitä siitä seuraa.
28.12.2010
Joulu tuli ja meni ja nyt odotamme Artun 6-vuotissynttäreitä joita vietämme uudenvuodenaattona. Ilman uusia tennispalloja Tuurin joulu olisi varmasti ollut pilalla, sen verran säälittävältä näytti ruoantuoksuisessa keittiössä norkoilu. Torsti jonotti pöydän antimia muiden mukana mutta muruakaan ei herunut, ensi vuonna täytyy kyllä vaikka grillata pojille joulubroileri. Rapsuttajia pojilla kyllä oli koko rahan edestä, ja Artun kohokohta oli tapaninpäivän tv-ohjelmisto. Tv:n antimista ainakin 102 Dalmatialaista sai aikaan ilonkiljahduksia olohuoneessa. Arttu alkaa kyllä vaikuttaa jo hieman liian älykkäältä, eräänä iltana se katseli ajankohtaisohjelman verotustaulukoita pää kallellaan...
Uudenvuodenaattoa ja siis myös Artun synttäreitä vietämme Imatralla. Arttu ei ole raketeista millänsäkään mutta Tuurin vahtikoiran vaistot heräävät, joten omat raketit täytyy käydä ampumassa kauempaa järven jäältä. Samana viikonloppuna on jälleen westielenkki, joten pojat pääsevät vaihtamaan kuulumisia lajitovereiden kanssa. Viimeksi Tuurille tuli nokkapokkaa toisen uroksen kanssa ja arvojärjestystä selviteltiin lumihangessa rähinän kera, joten tällä kertaa täytyy pitää herroja silmällä ja tarvittaessa väistää takavasemmalle.
23.12.2010
Torsti on jo vainunnut huomenna jaettavat joulupaketit ja on yrittänyt vaivihkaa päästä avaamaan lahjoja. Pojille on luvassa herkkuluut sekä Tuurille lisäksi tennispalloja pakattuna jouluiseen paperiin. Vinkuleluja ei joulurauhan vuoksi tulla näkemään. Tänä jouluna myöskään kinkusta ei jaeta maistiaisia, sillä Tuuri on edelleen tiukasti rajoitetulla ruokavaliolla. Raksutkin jouduttiin jättämään pois, vaikka ainekset olivatkin sallitulla listalla. Uusia raksuja kokeillaan joulun jälkeen.
Pakkaset ovat jatkuneet ja meillä onkin otettu käyttöön jo koko vaatearsenaali. Aamulla mittari näytti -30, joten pikalenkille pukeduttiin asianmukaisesti fleeceasuihin. Torstia pakkanen ei näyttänyt haittaavan lainkaan, mutta Arttu tuli vartin lenkin viimeisen suoran sylissä. Toivottavasti joulunpyhinä pääsemme lenkkeilemään enemmän.
Edellisessä päivityksessä unohtui kertoa eräs tärkeä piirre aikuistuneessa Artussa: tv on alkanut viehättää suunnattomasti. Aiemmin lähinnä eläinten äänet tv:ssä ovat herättäneet mielenkiinnon, mutta nykyisin Arttu katsoo telkkaria. Siis todellakin katsoo; istuu takamukselleen tv:n ääreen ja tuijottaa herkeämättä. Mieluisimpia ovat tietysti kaikenlaiset eläinohjelmat, kuten luontodokumentit tai koirankoulutusohjelmat, mutta myös urheilu kelpaa. Esimerkiksi alppihiihto, uinti ja formulat ovat selvästi kiehtovia. Monesti Arttu joutuu kurkkailemaan tv:n taakse josko äsken ruudulla pyörineet koirat tai autot olisivat menneet sinne. Myös melkoisia hepuleita saadaan välillä, erityisesti jos tv:ssä näkyy ruutupaitaisia miehiä (?!) tai toisia koiria. Torsti on tietysti aina hässäkässä mukana vaikkei sillä olisikaan mitään käsitystä että mitä tässä oikein riehutaan. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta... :)
2.12.2010
Harvoin on lumen ja pakkasen tulosta riemastuttu niin kuin tänä vuonna. Pojistahan lumessa kieriminen on parhautta, mutta tänä vuonna kurakeleistä päästiin kreivin aikaan. Lokakuussa saimme odottamamme tulokset Torstin allergiatesteistä eikä luettava ollut mieluista. Parin ruoka-aineallergian lisäksi mustalla listalla oli erinäisiä siitepölyjä, mikä selittänee iho-ongelmien ilmestymisen aina kesäaikaan. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole niin paha kuin voisi olla; ihottumaa on ollut vain vähän tassuissa ja kainaloissa, mutta vähänkin on tietysti liikaa. Niinpä Tuuri on siirtynyt uuteen ruokavalioon, joka näyttääkin toimivan hyvin. Lisäksi keväällä aloitetaan säännölliset sampoopesut jottei iho edes pääsisi ärtymään siitepölykauden alettua. Positiivista on se, ettei Tuuria taida mikään haitata: kaikki käy, vaahtokylvyistä lähtien, pääasia että ruokahuolto pelaa. Tätä ei sitten kannata Tuurille kertoa, mutta annoskoossa on tulossa pientä viilausta, kana-perunapuuro kera raksujen näkyy hieman jäävän vyötärölle...
Helpolla ei pääse Arttukaan. 6-vuotissynttärit ovat tulossa joulukuun lopussa, ja kypsä ikä alkaa näkyä rungossa: niskaan on ilmestynyt makkara, kuten useille pikkukoirille iän karttuessa. Eläinkaupan tädin mukaan myös takapuoleen on odotettavissa jenkkakahva hännän yläpuolelle, ja istuessa nahka näkyykin menevän jo vähän rullalle. Lisäksi aamuherätykset eivät ole enää lainkaan Artun mieleen, ja joskus herra onkin halunnut jäädä köllimään sisälle ja odottamaan parempaa säätä ja valoisampaa vuorokaudenaikaa. Toisaalta ulos mennessä vauhti ei ole ainakaan hidastunut - paitsi hihnassa kulkiessa. Pian onneksi pääsemmekin taas jäälle ja lähirannoille lenkkeilemään, eli hihnattomia lenkkejä on luvassa lisää.
Westilenkkeilyssä on kunnostauduttu ja takana on jo kaksi Lammassaaren kierrosta isommalla porukalla, kolmannelle lenkille pääsemme tulevana sunnuntaina. Parhaimmillaan paikalla on ollut 16 westietä omat pökkelömme mukaan laskettuna. Pojat käyttäytyvät isommassa laumassa luonteelleen tyypillisesti: Tuuri kulkee mamman vierellä ja Arttu joukon hännillä nuuhkien kaikki mahdolliset jäljet matkalla. Torstin on syytäkin pysyä lähietäisyydellä, sillä se osaa kiihtyä nollasta sataan sekunnissa jos joku toinen uros aloittaa rähinän. Onneksi rähinöissä on yleensä kyse vain moottorien esittelystä, eli kuka saa koneestaan kovimmat äänet...
9.9.2010
Aamu alkaa aamulenkillä. Yleensä kellon soitosta n. 10 minuutin kuluessa ollaan jo ulkona. Torsti singahtaa kellon äänestä heti ylös ja aloittaa sähläämisen, Arttu mieluiten köllisi sängyssä rapsuteltavana. Arttu ei edes suostu heräämään liian aikaisin - etenkään, jos on pimeää. Esimerkiksi aikaisten matkalle lähtöjen takia herraa on eräänkin kerran vedetty takajaloista sängyn alta...
Bepanthen-voide on Torstille tuttua tavaraa: putkilo tätä herkkua tuli pentuna vetäistyä parempiin suihin. Kun on aina nälkä ja koko ajan jano...
Canon oli kovassa käytössä etenkin pentuaikoina, mutta uusia kuvia on tullut otettua vähän. Ja vaikka kamera olisikin mukana, niin siitä puuttuu joko akku tai muistikortti :)
DHA:ta, DPA:ta sekä EPA:ta - eli suomeksi omega3-rasvahappoja - pojat saavat lohiöljystä.
Eläinten jäljet aiheuttavat etenkin Artussa suunnatonta jännitystä. Sille on turha sanoa (tai huutaa) yhtään mitään sen hyperventiloidessa heinikossa jonkin otuksen jäljillä.
Fazerin sinistä pojat eivät tietenkään saa syödä, mutta eivät myöskään pidä koirien suklaasta. Se on yksi harvoja syötäviä asioita, jotka Torsti sylkäisee suustaan.
Herkkuja pojat saavat (tietääkseni) suhteellisen harvoin. Oikeita luita sekä sisäelimiä keitellään usein viikonloppuherkuiksi, tavallisia puruluita syödään arkena :)
Imatralla on ihmismummola ja tämänhetkinen asuinpaikka.
Jäljestys olisi pojista varmasti hauska harrastus.
Karkureissut. Torsti ei mammaa voi jättää hetkeksikään, mutta Arttu saattaa unohtaa itsensä haistelemaan oravien jälkiä. Tällaisessa hurmostilassa se ei tule kutsusta ennekuin on saanut tarpeekseen.
Lumi on ihan parasta, sekä omistajien että koirien mielestä. Pojat saa kierroksille pyörittämällä ison lumipallon, jota ne alkavat yleensä kaivaa aivan hullun raivolla.
Mökki on yksi koirien lempipaikoista.
Neu eli neukkari on poikien lempiruokaa! Pojilla on oma pakastin, joka täytetään neukkarilla muutaman kerran vuodessa.
Oma reviiri on laajentumassa vuoden sisällä - pojille tulee ikioma Puolen Hehtaarin Metsä.
Päikkärit otetaan kyljellään lattialla, sohvalla tai sängyssä - tai missä vaan!
Qmuus ei ole kivaa muttei kyllä haittaakaan liikaa. Kesän pahimmilla helteillä vilvoiteltiin sisätiloissa, käytiin uimassa ja syötiin ihanaisia nakki-mehujäitä.
Rähinää pojille tulee vain harvoin, eikä Torsti murise Artulle koskaan. Arttu on tarkka omasta tilastaan ja ärähtää kyllä, jos pikkuveli puskee iholle.
Saunominen on Torstista hauskaa mutta Artusta pelottavaa.
Tontilla pojat ovat saaneet möyriä mielensä mukaan ja merkkailla uutta reviiriä. Pisimpinä päivinä on tullut väsykin, ja päikkäreitä on otettu milloin hiekkakasassa, milloin lautakasan päällä.
Uiminen sujuu molemmilta, mutta Arttu yleensä vain kahlailee sivistyneesti.
Vanhaksi herraksi kutsutaan Arttua, vaikka se täyttää vasta 6 vuotta. Sillä on kyllä kai ikuinen uhmaikä päällä...
Westielenkeille ei olla päästy pitkään aikaan, kuukauden ensimmäisinä sunnuntaina olemme aina olleet muualla tai liian kiireisiä. Lokakuussa sitten!
23.1.2010
Joulu meni westinpökkelöiltä vauhdikkaissa merkeissä. Lahjapaketeista saatiin herkkuluita sekä muovinen röhkivä possu, jonka piti olla kestävää mallia. No, kestihän se kolme minuuttia. Pysyttelemme siis jatkossa luiden parissa ja jätämme söpöt pikkulelut pienemmät leukaluut omaaville koirille...
Jouluna pojat saivat myös fleecetakit, joiden valmistukseen tarvittiin paria insinööriä ja muutama muun alan osaaja. Mallina oli ompelijan aiemmin Artulle tekemä fleecetakki, mutta yllättäen uuden toteutus olikin aika haastavaa. Lopulta takit saatiin valmiiksi tapaninpäivän iltana. Molemmat näyttävät niissä aivan pieniltä pastoreilta, liperit vain puuttuvat.
Lapissa takeille ei vielä ollut käyttöä, koska pakkaset pysyttelivät alle 20 asteessa. Pojilla oli varsin rentouttava loma, vaikka ajomatka olikin pitkä. Koko yhdeksäntuntinen automatka sujui takapenkillä turvavöissä nukkuen. Perillä oli kyllä hieman ylimääräistä virtaa, Torstikin oli revetä liitoksistaan. Levillä pojat pääsivät lenkkeilemään ja riehumaan lumihangessa, mutta poroja ei valitettavasti nähty yhtään. Mitään pienriistaakaan ei tavattu, mutta eräänä iltana Torsti kantoi hotellihuoneeseen käytävältä löytämänsä karvareuhkan.
Jos takkeja ei Lapissa tarvittukaan, niin kotimaisemissa sitäkin enemmän. Pakkasta on ollut välllä lähemmäs kolmeakymmentä astetta, mutta pojat eivät ole toistaiseksi hyytyneet hankeen. Takapiha ei kyllä juurikaan houkuttele tähän vuodenaikaan, yleensä tarvitaan hieman motivointia (kuten "Oliko tuolla puussa ORAVA?!"). Pojat viettävät nyt kolmatta talveaan samassa pihapiirissä eikä meitä lakkaa vieläkään hämmästyttämästä Artun lähes millimetrintarkka polunraivaus. Terassilta menee yksi kapea polku pihan perälle puiden ja tarkkailupaikan luokse, ja se polku kulkee joka talvi aivan täsmälleen samassa kohdassa. Arttuhan pitää rutiineista...
Tammikuussa pojille on opetettu myös kaksi uutta temppua. Periaatteessa koirille ei ole opetettu mitään ylimääräisiä temppuja normaalien käskyjen lisäksi, mutta välillä sitä täytyy viihdyttää itseäänkin. Artulle on opetettu "Paiskaa tassuu jos oot äijä", eli ihan normaali tassunanto mutta viihdenumerona :) Torsti sen sijaan on opetellut seisomaan kahdella jalalla, nyt alkaa jo sujua aika hyvin. Ilmeisesti nämä ovat melko miellyttämishaluisia kuitenkin, koska aina kun ne tietävät että koulutustuokio on alkamassa, Arttu heittää heti kierimistemppunsa. Herkkupaloja meillä ei ole Torstin tulon jälkeen käytetty koulutuksessa (jos sitä nyt siksi voi edes kutsua) ollenkaan, koska herralla häviää itsekontrolli ja keskittymiskyky samantien. Torstia ei tarvinnut hirveästi kouluttaa muutenkaan, se oppi Arttua matkimalla monta käskyä. Paras esimerkkki on "Reunassa", joka tarkoittaa tien oikeaan reunaan siirtymistä. Arttu oppi sen itsestään, kun sanaa oli vain tullut hoettua lenkillä, ja Torsti oppi sen sitten Artulta. Joihinkin juttuihin niillä on kyllä omatkin käskyt; selälleen meno on Artulle "Kuollut" ja Tuurille "Köllimään" :)
12.12.2009
Joulua odotetaan jo westien keskuudessa innolla. Tänä jouluna lahjaksi on luvassa uudet nimikyltit kaulapantoihin (jostain syystä Torsti sai omansa katoamaan pannasta) sekä toivottavasti ihmismummon tekemät fleeceasut. Pojat eivät juuri vaatteilla koreile, Hurtan sademantteleita lukuunottamatta, mutta tuleva trimmaus ja Lapin lomamatka saattavat aiheuttaa vilunväristyksiä. Tästä syystä pojille on jo hankittu katu-uskottavaa mustaa fleecekangasta, josta toteutunee haalarit molemmille. Arttu on tietysti vieraillut pohjoisessa aiemminkin (kuten myös Oulussa, Hämeenlinnassa, Helsingissä ja monissa muissa paikoissa) mutta Torsti on vielä noviisi matkailun saralla. Edellisellä Lapin-matkalla Arttu ihastutti brittituristeja, näki poroja ja meinasi hukkua puuterilumeen. Tulevalla matkalla juhlitaan ainakin Artun 5-v. synttäreitä, saa nähdä mitä muuta keksitään...
Tänään pojat ovat joutuneet sampoopesun uhreiksi. Koirat pestään kunnolla vain pari kertaa vuodessa, ja kun on pesun aika, sen todellakin huomaa. Viivästyneet talvet aiheuttavat harmaita hiuksia pienten valkoisten koirien omistajille, ja nytkin Arttu ja Torsti olivat suorastaan törkyisiä. Arttu yrittää yleensä vempuloida pakoon pesutilanteista mutta Torsti suhtautuu tähänkin operaatioon stoalaisella tyyneydellä: se seisoo tanakassa neliraajaasennossa ja odottaa kunnes on valmista. Ja sitten rrrravistetaan! Muutenkin Tuuri rakastaa lähes kaikkia hoitotoimenpiteitä. Parina kesänä se on tottunut kainaloiden ja vatsan alueen voidehoitoon, ja nykyisin lääkepullon ravistaminen saa aikaan välittömän kellistymisen. Eli kun siis annamme korva- tai silmätippoja, Torsti heittää heti selälleen. Jos sen haluaa kääntyvän istumaan, on annettava ensin "leikisti" lääkettä vatsaan.
Tällä hetkellä nautimme siis puhtaiden, suloisen valkoisten koirien seurasta ja toivomme pakkasten jatkuvan mielellään huhtikuulle asti...
14.11.2009
Arttu tienasi viikko sitten itselleen sata papukaijamerkkiä esimerkillisellä isoveljen käytöksellä. Torsti keksi lähteä kesken aamulenkin omille teilleen, löytyi ilmeisesti ihanaiset jäljet keskellä metsää ja niiden jättäjä täytyi löytää. Kun Tuurin katoaminen huomattiin, Artun käskettiin etsiä velipoika. Arttu tekikin työtä käskettyä ja jäljitti Tuurin melkein puolen kilometrin päähän, jossa se ilmestyi selän taakse muina miehinä - keskellä metsikköä. Kehujen jälkeen oli aika palata lenkkipolulle, ja uusi käsky oli etsiä mamma. Tässäkin Artun nenään olisi kannattanut luottaa, isäntä olisi välttynyt kiipeämästä mäen huipulle vain huomatakseen olleensä väärässä suunnassa...
Torsti sai uusia, tosin epämiellyttäviä, kokemuksia myös tällä viikolla. Nuoresta iästään huolimatta Tuurin purukalusto oli jo rassauskunnossa, siispä ressukka joutui lääkäriin hammaskiven poistoa varten. Hampaiden pesu aloitettiin kyllä pentuiässä, mutta jotenkin se aina pääsi unohtumaan. Nelosen Eläinsairaalaa katsoessamme tajusimme, että ientulehdukset voivat johtaa vaikka miten kamaliin seurauksiin, joten ryhtiliike aloitettiin välittömästi.
Operaatio oli onneksi nopeasti ohi, ja Tuuri vietti loppuillan unten mailla kieli suupielestä roikkuen (olisimme ottaneet kuvan, mutta siinä olisi ehkä ollut pientä hyväksikäytön makua toisen ollessa aivan tiedottomassa tilassa). Pahinta Torstille oli varmasti se, ettei ruokakupille ollut asiaa 12 tuntiin ennen operaatiota, eikä heti sen jälkeenkään. Nyt pojulla on kuitenkin oikea Hollywood smile, ja upouudet myyränkuvilla varustetut hammasharjat sekä kananmakuinen hammastahna odottavat iltaisin...
2.10.2009
Ensimmäisen Top 3-listan innoittamana seuraa tässä jatkoa: Terrierin tempaukset. Jostain syystä Torstin lista oli helpompi laatia...
Torstin tempaukset:
3. Karkuretki Imatralla. Hullunkiilto silmissä otettu spurtti metsään, seikkailua 20 minuuttia luoja ties missä ja paluu viaton ilme silmissä, kuono vaahdossa ja sydän ylikierroksilla.
2. Roskisten kaivelu. Liian usein on roskapussi unohtunut illalla eteiseen (koska kukapa sitä jaksaisi kävellä ovesta ulos ja viiden metrin matkaa roska-astialle). Parhaassa tapauksessa sisältö oli aamulla pitkin eteistä, ja Torsti oli syönyt ainakin risottoa, simpukoita ja mausteisia kananluita. Ei näin!
1. Pari vuotta sitten tapahtunut lenkkipolulta hairahtuminen ja jonkin otuksen jätöksissä pyöriminen - pitkään ja hartaasti. Johti koiran ja koko suihkuhuoneen desinfiointiin, vihaiseen saarnaan sekä hienon nahkapannan tuhoamiseen. Tämä toistui mökillä alkutalvella, ja olosuhteiden pakosta rangaistus oli melkoinen: pesu kylmällä vedellä kylmässä rantasaunassa...
Miksiköhän Tuuri on saanut lempinimen Törky-Torsti?
Artun:
3. Liian innokas lähestymistapa kissoja kohdatessa. Eräänä jouluna Arttu sai tavata kissan parin metrin etäisyydeltä, ja loppujoulu koiralla menikin aivan tolkuttomassa euforiassa ja ylivireystilassa. Toisella kerralla Arttu yritti ystävystyä pensaassa piileskelevään kissaan saaden raapaisun kuonoonsa. Tarvittiin eläinlääkäriä, silmätippoja ja kaulatötteröä - ko. irrallaan olleen kissan omistaja ei ollut toki millänsäkään.
2. Sammakoiden tappaminen mökillä on aina yhtä ällöttävää. Sammakot ovat laumanjohtajan ykkösinhokkiotuksia, eivätkä ne ole yhtään siedettävämpiä roikkuessaan koiran suusta. Hyi.
1. Veretseisauttava karkaaminen jäniksen perään ja kadun ylitys omatoimisesti. Ei kaivanne selityksiä.
2.7.2009
Kesäkuiseen juhlapäivään pojat eivät voineet osallistua, mutta pääsivät sentään mukaan kahvipöytään kakunkoristeessa... :)
Koriste täältä.
11.6.2009
Väsäsimme poikien kanssa aikamme kuluksi Top 3-listat tärkeimmistä ja rakkaimmista asioista. Arttu ensin...
Arttu:
1. Oma nalle eli Nalluri. Nalle on saatava joka ilta sohvalle, jossa sitä halitaan ja retuutetaan ennen nukkumaanmenoa. Jos Nalluri on kadoksissa, sitä etsitään ympäri taloa. Arttu ei jaksa nostaa sitä lattialta sohvalle, vaan osoittaa raapimalla sohvaa, että hei tyypit, nostakaa nalle! Tästä johtuen sohvassamme on reikä :( Nalluri ostettiin alunperin Torstille Frankfurtin kentältä. Hulttio-laumanjohtajat olivat tulossa kesälomamatkalta kotiin, kun tajusivat kentällä, että pentu tulee samalla kotimatkalla Tampereelta eikä raasulle ole ikiomia leluja.
Heinäkuussa Nalluri jäi vahingossa Kuopioon hotelliin, jossa olimme viipyneet viikonlopun. Arttu etsi Nallea koko sunnuntain ja maanantai-iltana se alkoi jo olla tuohtunut. Tuli paniikki ja kaikki osallistuivat etsintöihin, kunnes tajusimme soittaa hotelliin. Ihana kuolainen Nalluri oli jäänyt nukkumaan, mutta onneksi siivooja oli laittanut sen talteen. Isäntä sai sitten soittaa ja kysellä lelun perään, luulivat varmasti omaksi unilelukseen :)
2. Rutiinit ja rauha. Nukkumaan on mentävä n. klo 21.15 ja herätyksen on tapahduttava Artulle sopivaan aikaan. Illalla yhdeksän jälkeen alkaa vilkuilu yläkertaan ja hivuttautuminen portaisiin päin.
Arttu ei pidä kovasta metelistä eikä pelottavista asioista, kuten laiturin venetolpista tai lenkillä yhtäkkiä ohi pölähtävistä lenkkeilijöistä.
3. Pitkät metsälenkit ilman hihnaa. Hihnassa Arttu on ehkä maailman hitain koira - halutessaan. Toisaalta se osaa myös vetää hihnassa - halutessaan. Yleensä homma etenee niin, että Torsti vetää fleksiä ja Arttua vedetään... Metsässä parasta ovat pikkueläinten jäljet, ja Arttu voisikin samoilla metsissä tuntikaupalla.
Torsti:
1. Ruoka! Anything goes: you name it, I'll eat it. Meillä syödään Neuta sekä välillä kotitekoisia ruokia, ja Torstin ollessa kyseessä todellakin syödään eikä meinata. Välillä tekisi mieli ottaa aikaa kun Tuuri aloittaa lautasen imuroinnin. Myös kädestä annetut herkkupalat uhkaavat viedä käden mennessään.
2. Pallot. Torsti on parantumaton pallohullu, ja siksi meillä onkin n. 10 palloa kierrossa koko ajan. Koska Tuuri on laatukoira, on pallojenkin oltava laatupalloja eli Wilsoneita. Halpispallot purraan kahtia alta aikayksikön. Jonakin päivänä Torsti vielä saa tennispallotykin...
3. Mamma. Torsti rakastaa ihmisiä yli kaiken, usein lenkilläkin se katselee vastaantulijoita hellyyttävästi silmiin ja heiluttaa häntäänsä. Monesti se saakin ihmisen pysähtymään ja lepertelemään. Vaikka Tuuri esittää isoa koiraa, etenkin koirapuistossa, se on loppupeleissä kuitenkin mammanpoika. Kotona Tuuri on suorastaan läheisriippuvainen seuraten perässä jatkuvasti.
EDIT: On se isäntäkin ihan jees.
2.6.2009
On jälleen aika puolitoistavuosittaisen päivityksen! :) Laumanjohtajan kesäloman alkamisen ansiosta aikaa saattaa jopa löytyä sivujen päivittämiselle, suuria uudistuksia tuskin kuitenkaan on luvassa.
Poikien matkalaukkuelämä ei ota loppuakseen. Tällä hetkellä vietämme ansaittua kesälomaa perheen ykköskodissa Joensuussa. Viime kesäloman jälkeen pojat saivat nauttia suhteellisen stabiilista elämästä koko syksyn, mutta tammikuussa siirryttiin hieman länteen töiden perässä. Talvi ja kevät vietettiin siis Varkaudessa, viikonloput Joensuusssa - eli auton takapenkkiä kulutettiin varsin tehokkaasti. Sama meininki jatkuu vielä ainakin ensi vuoden. Onneksi turvavyövaljaisiin on totuttu hyvin...
Ylimääräisestä säätämisestä huolimatta pojat voivat mainiosti. Torstin syntymäpäiviäkin muistettiin juhlia huhtikuussa, toisin kuin viime vuonna kävi. Torsti on kevään aikana joutunut hyväksymään faktan, että se ei yksinkertaisesti kasva enää. Tämä on aiheuttanut suurta turhautumista, jota on välillä jouduttu purkamaan murisemalla muille uroksille. Muuten Tuuri on kuin pieni enkeli, mutta joidenkin uroksien kanssa kemiat eivät kohtaa, ja Tuurista kuoriutuu pikkupaholainen. Toisaalta tuosta enkelimäisyydestä voi olla montaa mieltä; viime viikonloppuna ihmismummolassa tuli taas kunnostauduttua. Torsti oli päättänyt olla omatoiminen ja ottaa evästä roskapussista, jonka sisältö oli levitelty pitkin keittiötä ja kaikki suunnilleen syötäväksi kelpaava oli nuoleskeltu purkkien pohjalta. Kun tähän lisätään kaksi karkureissua metsään kesken kävelylenkin, voi olla että Tuuri on jatkossa persona non grata... Tai siis canis non grata!
Arttu sen sijaan käyttäytyy edelleen kuten arvonsa tunteva herrasmies ainakin. Ei puhettakaan että Arttu kaivaisi roskiksia, sotkisi itseään ojassa tai kastelisi itseään juodessaan järvestä (whereas Torsti kahlaa selkää myöten ja juo vasta sitten). Tuolla em. kävelylenkillä Artusta suorastaan näki mitä se ajatteli kun Torsti karkasi ja mamma säntäsi kiroten perään: "Nonni, nyt tuli Torstista rukkaset...".
____________________________________________________________________________
On jälleen aika puolitoistavuosittaisen päivityksen! :) Laumanjohtajan kesäloman alkamisen ansiosta aikaa saattaa jopa löytyä sivujen päivittämiselle, suuria uudistuksia tuskin kuitenkaan on luvassa.
Poikien matkalaukkuelämä ei ota loppuakseen. Tällä hetkellä vietämme ansaittua kesälomaa perheen ykköskodissa Joensuussa. Viime kesäloman jälkeen pojat saivat nauttia suhteellisen stabiilista elämästä koko syksyn, mutta tammikuussa siirryttiin hieman länteen töiden perässä. Talvi ja kevät vietettiin siis Varkaudessa, viikonloput Joensuusssa - eli auton takapenkkiä kulutettiin varsin tehokkaasti. Sama meininki jatkuu vielä ainakin ensi vuoden. Onneksi turvavyövaljaisiin on totuttu hyvin...
Ylimääräisestä säätämisestä huolimatta pojat voivat mainiosti. Torstin syntymäpäiviäkin muistettiin juhlia huhtikuussa, toisin kuin viime vuonna kävi. Torsti on kevään aikana joutunut hyväksymään faktan, että se ei yksinkertaisesti kasva enää. Tämä on aiheuttanut suurta turhautumista, jota on välillä jouduttu purkamaan murisemalla muille uroksille. Muuten Tuuri on kuin pieni enkeli, mutta joidenkin uroksien kanssa kemiat eivät kohtaa, ja Tuurista kuoriutuu pikkupaholainen. Toisaalta tuosta enkelimäisyydestä voi olla montaa mieltä; viime viikonloppuna ihmismummolassa tuli taas kunnostauduttua. Torsti oli päättänyt olla omatoiminen ja ottaa evästä roskapussista, jonka sisältö oli levitelty pitkin keittiötä ja kaikki suunnilleen syötäväksi kelpaava oli nuoleskeltu purkkien pohjalta. Kun tähän lisätään kaksi karkureissua metsään kesken kävelylenkin, voi olla että Tuuri on jatkossa persona non grata... Tai siis canis non grata!
Arttu sen sijaan käyttäytyy edelleen kuten arvonsa tunteva herrasmies ainakin. Ei puhettakaan että Arttu kaivaisi roskiksia, sotkisi itseään ojassa tai kastelisi itseään juodessaan järvestä (whereas Torsti kahlaa selkää myöten ja juo vasta sitten). Tuolla em. kävelylenkillä Artusta suorastaan näki mitä se ajatteli kun Torsti karkasi ja mamma säntäsi kiroten perään: "Nonni, nyt tuli Torstista rukkaset...".
____________________________________________________________________________
28.11.2007
Poikien kuulumisten, kuten myös koko sivuston päivityksessä on ollut suorastaan hävytöntä viivettä, mistä pahoittelut. Kyse ei ole trasselipallojen tarinoiden tai vauhdin puutteesta, vaan isäntäväen työkiireistä. Nyt on siis syytä korjausliikkeeseen...
Ensilumet ovat jo sataneet ja saaneet aikaan suunnatonta riemua nelijalkaisten keskuudessa. Molemmat ovat kuin lumiukkoja parin minuutin piehtaroinnin jälkeen, ja tätä lumikerrosta sulatellaan sitten olohuoneen sohvalle tai muihin sopiviin paikkoihin. Arttua ilahduttaa uudessa elementissä myös se, että pikkueläinten jäljet tuoksuvat lumessa niin paljon paremmin! Ja omistajia maan jäätyminen riemastuttaa jopa vielä enemmän - mikään ei näytä karmeammalta kuin kurassa kylpenyt westie. Torstilla on aivan erityinen lätäkkötutka, joka ohjaa sen väistämättä ja suoraan jokaikisen kuralammikon kautta pisteestä A pisteeseen B, ilman että se edes itse noteeraa asiaa. Täydellinen esimerkki "happy go lucky"- asenteesta.
Loppukesällä Torsti itse asiassa joutui jopa lääkekuurille lätäkkötaipumuksensa takia. Tuuri rakastaa uimista ja halusi kesällä kahlata kaikissa mahdollisissa nestemäisissä asioissa, oli kyseessä sitten joki, puro tai lammikko. Esimerkiksi Pielisjoen rannassa käveltäessä Torstia ei pidätellyt mikään, vaan se säntäsi suinpäin jokeen heti, kun sai näköyhteyden veteen. Kesäinen kurauiskentelu ojissa ym. aiheutti sitten ihottumaa jalkojen tyveen, mutta onneksi vaivasta selvittiin säikähdyksellä.
Syksyn mittaan pojat ovat viettäneet leppoisaa koiranelämää. Reviiriä on laajennettu aitaamalla koko piha herrojen lounge-alueeksi, missä on mahdollista harrastaa jalkapalloa, pienimuotoista metsästystä sekä kavely- ja tarkkailulenkkejä. Lisäksi ulkoilua on harrastettu mökillä ja Etelä-Karjalan maisemissa. Marraskuun alussa Arttu ja Torsti vietiin tapaamaan lajitovereita Imatran westielenkille, jolle varmasti osallistumme vielä lähitulevaisuudessakin. Imatralla Torsti osallistui myös talonrakennukseen: vikkelä westinpökkelö päätti jättää tassunjälkensä kuivumassa olleeseen terassin laastipintaan, ja kauniit jäljethän siitä toki jäikin. Muurari oli varmasti mielissään...
____________________________________________________________________________
5.7.2007
Arttu ja Torsti ovat vietelleet kesälomaa jo kuukauden verran kotimaisemissa ja molemmat vaikuttavat kovin tyytyväisiltä asioiden tilaan. Aamut on aloitettu pitkällä lenkillä, jonka jälkeen ohjelmassa on tyypillisesti seurannut vapaata oleskelua ja auringonottoa kuistilla. Isäntäväen matkustellessa pojat ovat olleet hyvässä hoidossa ja alkaneet jopa oppia leikkimään keskenään enemmän: aiemmin Arttua ei aina jaksanut Torstin remuaminen kiinnostaa.
Talviturkkinsa pojat heittivät jo toukokuussa ja Torstista on luonnollisesti kuoriutunut melkoinen vesipeto. Uiskentelua on jatkettu mökillä, Pielisjoessa sekä erinäisissä ojissa ja lätäköissä. Arttu ei niin mielellään sotke itseään, mutta on sekin uimassa käynyt. Artturi on selkesti city-koira, kun taas Tuuri edustaa alkukantaisempaa mallia. Esimerkiksi kuumalla säällä Torsti etsii varjoisan paikan ja kaivaa itselleen viileän kuopan maahan, Arttu sen sijaan menee sisälle ja köllähtää vilpoisalle kivilattialle. Kukin tyylillään...
Leppoisaa lomaa veljeksillä on tiedossa vielä yli kuukausi ennen paluuta arkeen, joka sekin kyllä tulee muutumaan stabiilimpaan suuntaan. Mutta siitä lisää myöhemmin...
_____________________________________________________________________________
13.2.2007
Talven ensimmäisistä tulipalopakkasista on selviydytty kunnialla ja pojat ovat taas päässeet kunnon lenkkeilyn makuun. Säähän ei koiria olisi haitannut, Torsti etenkään ei ollut moksiskaan edes -28 asteesta mutta ulkoilua oli pakko hieman rajoittaa. Torstin uusi lempiharrastuskin, jalkapallo, on joutunut jäämään paitsioon, mutta eiköhän tässä päästä jälleen pelailemaan. Artun talviharrastukset sen sijaan eivät tule saamaan jatkoa enää ollenkaan: JOKU oli viime talvena opettanut tälle hanskan heitto-, nouto- ja puruleikkejä, jotka on nyt perheen sisäisissä kehityskeskusteluissa kielletty tyystin. No okei, siis mamma kielsi. Taas.
Ennen joulua Torstia käytettiin kasvattajan luona näytillä. Olimme hieman epäilleet Torstin uskomattoman ruokahalun aiheuttavan ongelmia, ja niinhän siinä kävi että olimme tehneet Torkkelista syöttöpossun. Arttua jouduttiin pentuna - ja vähän vieläkin - maanittelemaan ruokakupille, mutta Torstin aterioinnissa on aina ollut aivan mielipuolista raivoa: lautanen tyhjenee nanosekunneissa. Se vainoaa ruoan jo kaukaa, ja auta armias jos vaikkapa isännän voileipälautanen on jäänyt sohvan käsinojalle vartioimatta. Siksi poikien ruokahetkessä täytyy aina olla virallinen valvoja läsnä, ettei Torsti saa tupla-annosta.
Joka tapauksessa, Torremolinos joutui ruokasäännöstelyn uhriksi, mikä aluksi turhautti sitä suuresti. Joulunalusdietti tehosi, ja nyt poju on suorastaan mallin mitoissa. Pentupyöreys alkaa olla jo iänkin myötä historiaa ja Torstista on kehkeytymässä timmi komistus. Jouluna Torstilla oli muuten punainen huivi kaulassa, jossa luki "Taistelukoira! Taistelen ylipainoa vastaan". Koko suku sai makeat naurut ressukan kustannuksella...
Myös Artun ruumiinrakenne on parantunut: geenien, ja osittain myös syksyisen sairastelun vuoksi Arttu on ollut melko hintelässä kunnossa, mutta talven aikana ruokahalu on parantunut huimasti ja painoa on tullut isää. Silti se tulee kyllä aina olemaan Torstia pienempi, koska niiden vanhemmat olivat eri kokoisia. Pääasia kuitenkin, että molemmat ovat virkeitä ja veikeitä.
___________________________________________________________
16.1.2007
Alkuvuosi on veljeksillä sujunut mainiosti: Artun 2v.-syntymäpäiviä vietettiin rakettien paukkeessa - jota Torstikaan ei suureksi hämmästykseksemme noteerannut. Yleensä kaikki ylimääräiset äänet saavat Torstin vahtikoiran vaistot heräämään.
Heti vuoden alussa pojat kävivät jälleen trimmauksessa. Arttua käytetään siistittävänä parin kuukauden välein, mutta Torkkeli on saanut hieman "haastavamman" turkkinsa ansiosta erityiskohtelua ja on käynyt nypittävänä useammin. Lisäksi isännän vastuulle on kaatunut turkin kotihoito. Onneksi kaikki kolme ovat kuitenkin tottuneita käsittelyyn.
Tällä hetkellä poikien elämä on todennäköisesti hieman sohvakoiran vastaavaa vaihtelevampaa. Emännän kauempana sijatsevan työpaikan vuoksi koirat viettävät vain joka toisen viikon Joensuussa. Toistaiseksi eivät ole panneet pahakseen, vaikka auton takapenkki alkaakin olla jo todella tuttu paikka...
Artun ja Torstin kalentereiden lähiviikot on varattu normaaliaktiviteeteille, lenkkeilylle ja sluibailulle. Laumanjohtajien harrastuksen vuoksi pojat pääsevät lähipäivinä myös kansallismaisemiin Kolille - Torsti on aivan hulluna pulkkamäkeen. Sitä ne eivät tosin tiedä, että myös maaliskuinen talviloma kuluu samoissa merkeissä - ilman koiria...
Poikien kuulumisten, kuten myös koko sivuston päivityksessä on ollut suorastaan hävytöntä viivettä, mistä pahoittelut. Kyse ei ole trasselipallojen tarinoiden tai vauhdin puutteesta, vaan isäntäväen työkiireistä. Nyt on siis syytä korjausliikkeeseen...
Ensilumet ovat jo sataneet ja saaneet aikaan suunnatonta riemua nelijalkaisten keskuudessa. Molemmat ovat kuin lumiukkoja parin minuutin piehtaroinnin jälkeen, ja tätä lumikerrosta sulatellaan sitten olohuoneen sohvalle tai muihin sopiviin paikkoihin. Arttua ilahduttaa uudessa elementissä myös se, että pikkueläinten jäljet tuoksuvat lumessa niin paljon paremmin! Ja omistajia maan jäätyminen riemastuttaa jopa vielä enemmän - mikään ei näytä karmeammalta kuin kurassa kylpenyt westie. Torstilla on aivan erityinen lätäkkötutka, joka ohjaa sen väistämättä ja suoraan jokaikisen kuralammikon kautta pisteestä A pisteeseen B, ilman että se edes itse noteeraa asiaa. Täydellinen esimerkki "happy go lucky"- asenteesta.
Loppukesällä Torsti itse asiassa joutui jopa lääkekuurille lätäkkötaipumuksensa takia. Tuuri rakastaa uimista ja halusi kesällä kahlata kaikissa mahdollisissa nestemäisissä asioissa, oli kyseessä sitten joki, puro tai lammikko. Esimerkiksi Pielisjoen rannassa käveltäessä Torstia ei pidätellyt mikään, vaan se säntäsi suinpäin jokeen heti, kun sai näköyhteyden veteen. Kesäinen kurauiskentelu ojissa ym. aiheutti sitten ihottumaa jalkojen tyveen, mutta onneksi vaivasta selvittiin säikähdyksellä.
Syksyn mittaan pojat ovat viettäneet leppoisaa koiranelämää. Reviiriä on laajennettu aitaamalla koko piha herrojen lounge-alueeksi, missä on mahdollista harrastaa jalkapalloa, pienimuotoista metsästystä sekä kavely- ja tarkkailulenkkejä. Lisäksi ulkoilua on harrastettu mökillä ja Etelä-Karjalan maisemissa. Marraskuun alussa Arttu ja Torsti vietiin tapaamaan lajitovereita Imatran westielenkille, jolle varmasti osallistumme vielä lähitulevaisuudessakin. Imatralla Torsti osallistui myös talonrakennukseen: vikkelä westinpökkelö päätti jättää tassunjälkensä kuivumassa olleeseen terassin laastipintaan, ja kauniit jäljethän siitä toki jäikin. Muurari oli varmasti mielissään...
____________________________________________________________________________
5.7.2007
Arttu ja Torsti ovat vietelleet kesälomaa jo kuukauden verran kotimaisemissa ja molemmat vaikuttavat kovin tyytyväisiltä asioiden tilaan. Aamut on aloitettu pitkällä lenkillä, jonka jälkeen ohjelmassa on tyypillisesti seurannut vapaata oleskelua ja auringonottoa kuistilla. Isäntäväen matkustellessa pojat ovat olleet hyvässä hoidossa ja alkaneet jopa oppia leikkimään keskenään enemmän: aiemmin Arttua ei aina jaksanut Torstin remuaminen kiinnostaa.
Talviturkkinsa pojat heittivät jo toukokuussa ja Torstista on luonnollisesti kuoriutunut melkoinen vesipeto. Uiskentelua on jatkettu mökillä, Pielisjoessa sekä erinäisissä ojissa ja lätäköissä. Arttu ei niin mielellään sotke itseään, mutta on sekin uimassa käynyt. Artturi on selkesti city-koira, kun taas Tuuri edustaa alkukantaisempaa mallia. Esimerkiksi kuumalla säällä Torsti etsii varjoisan paikan ja kaivaa itselleen viileän kuopan maahan, Arttu sen sijaan menee sisälle ja köllähtää vilpoisalle kivilattialle. Kukin tyylillään...
Leppoisaa lomaa veljeksillä on tiedossa vielä yli kuukausi ennen paluuta arkeen, joka sekin kyllä tulee muutumaan stabiilimpaan suuntaan. Mutta siitä lisää myöhemmin...
_____________________________________________________________________________
13.2.2007
Talven ensimmäisistä tulipalopakkasista on selviydytty kunnialla ja pojat ovat taas päässeet kunnon lenkkeilyn makuun. Säähän ei koiria olisi haitannut, Torsti etenkään ei ollut moksiskaan edes -28 asteesta mutta ulkoilua oli pakko hieman rajoittaa. Torstin uusi lempiharrastuskin, jalkapallo, on joutunut jäämään paitsioon, mutta eiköhän tässä päästä jälleen pelailemaan. Artun talviharrastukset sen sijaan eivät tule saamaan jatkoa enää ollenkaan: JOKU oli viime talvena opettanut tälle hanskan heitto-, nouto- ja puruleikkejä, jotka on nyt perheen sisäisissä kehityskeskusteluissa kielletty tyystin. No okei, siis mamma kielsi. Taas.
Ennen joulua Torstia käytettiin kasvattajan luona näytillä. Olimme hieman epäilleet Torstin uskomattoman ruokahalun aiheuttavan ongelmia, ja niinhän siinä kävi että olimme tehneet Torkkelista syöttöpossun. Arttua jouduttiin pentuna - ja vähän vieläkin - maanittelemaan ruokakupille, mutta Torstin aterioinnissa on aina ollut aivan mielipuolista raivoa: lautanen tyhjenee nanosekunneissa. Se vainoaa ruoan jo kaukaa, ja auta armias jos vaikkapa isännän voileipälautanen on jäänyt sohvan käsinojalle vartioimatta. Siksi poikien ruokahetkessä täytyy aina olla virallinen valvoja läsnä, ettei Torsti saa tupla-annosta.
Joka tapauksessa, Torremolinos joutui ruokasäännöstelyn uhriksi, mikä aluksi turhautti sitä suuresti. Joulunalusdietti tehosi, ja nyt poju on suorastaan mallin mitoissa. Pentupyöreys alkaa olla jo iänkin myötä historiaa ja Torstista on kehkeytymässä timmi komistus. Jouluna Torstilla oli muuten punainen huivi kaulassa, jossa luki "Taistelukoira! Taistelen ylipainoa vastaan". Koko suku sai makeat naurut ressukan kustannuksella...
Myös Artun ruumiinrakenne on parantunut: geenien, ja osittain myös syksyisen sairastelun vuoksi Arttu on ollut melko hintelässä kunnossa, mutta talven aikana ruokahalu on parantunut huimasti ja painoa on tullut isää. Silti se tulee kyllä aina olemaan Torstia pienempi, koska niiden vanhemmat olivat eri kokoisia. Pääasia kuitenkin, että molemmat ovat virkeitä ja veikeitä.
___________________________________________________________
16.1.2007
Alkuvuosi on veljeksillä sujunut mainiosti: Artun 2v.-syntymäpäiviä vietettiin rakettien paukkeessa - jota Torstikaan ei suureksi hämmästykseksemme noteerannut. Yleensä kaikki ylimääräiset äänet saavat Torstin vahtikoiran vaistot heräämään.
Heti vuoden alussa pojat kävivät jälleen trimmauksessa. Arttua käytetään siistittävänä parin kuukauden välein, mutta Torkkeli on saanut hieman "haastavamman" turkkinsa ansiosta erityiskohtelua ja on käynyt nypittävänä useammin. Lisäksi isännän vastuulle on kaatunut turkin kotihoito. Onneksi kaikki kolme ovat kuitenkin tottuneita käsittelyyn.
Tällä hetkellä poikien elämä on todennäköisesti hieman sohvakoiran vastaavaa vaihtelevampaa. Emännän kauempana sijatsevan työpaikan vuoksi koirat viettävät vain joka toisen viikon Joensuussa. Toistaiseksi eivät ole panneet pahakseen, vaikka auton takapenkki alkaakin olla jo todella tuttu paikka...
Artun ja Torstin kalentereiden lähiviikot on varattu normaaliaktiviteeteille, lenkkeilylle ja sluibailulle. Laumanjohtajien harrastuksen vuoksi pojat pääsevät lähipäivinä myös kansallismaisemiin Kolille - Torsti on aivan hulluna pulkkamäkeen. Sitä ne eivät tosin tiedä, että myös maaliskuinen talviloma kuluu samoissa merkeissä - ilman koiria...